”Sit kun mä oon 15- vuotta niin mä haluun mopon. Sit kun koeviikko on ohi niin mä meen lenkille. Sit kun loma alkaa mä meen leffaan. Sit kun mä oon täysi-ikäinen niin muutan pois. Sit kun mä saan lakin ja muutan opiskelemaan niin mä oon oikeasti aikuinen. Sit kun mä oon 27v mulla on mies ja koira ja ehkä kun olen 30 niin lapsi” Nuorten parissa työskentelevänä kuulen usein tuon tutun lauseen alun: ”sit kun…”
Sit kun- lauseet eivät pelkästään ole nuorten lause, vaan usein tämän kuulee myös meidän muidenkin suusta. ”Sit kun olen nähnyt maailmaa, niin asetun aloilleni. Sit kun olen töissä vakituinen, niin ostan talon tontteineen. Sit kun töissä on helpompaa, niin teen rästiin jääneet hommat. Sit kun olen naimisissa ja on perhe, niin olen enemmän kotona ja nautin lapsista ja otan vähän rauhallisemmin. Sit kun lapset ovat koulussa, niin voin harrastaa omia juttuja. Sit kun lapset ovat aikuisia, niin voin matkustella. Sit kun oon eläkkeellä niin…
Meidän elämä näyttää olevan sit kun- elämää. Mutta mitä mieltä tästä kaikesta on Jumala, joka on meidät luonut ja puhaltanut meihin elämän? Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa vuorisaarnassaan näin: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämäänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.” (Matt. 6:26–27,34)
Jumala kehottaa meitä luottamaan häneen, hänen huolenpitoonsa ja armoonsa. Siihen meidän on hyvä turvautua jo tänään ja jokaisena elämämme päivänä, eikä sit kun…
Sanna Juhela
Kokemäki